Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Lääkkeet

》Nikon nk.《
Joel ja Tommi olivat lähteneet joitain tunteja sitten. Olimme siivonneet olohuoneen. Istuin sohvalla ja katsoin telkkaria. Ulko-ovi avautui ja paiskautui sitten kiinni. Pian hyvin humalassa olevat vanhempani kävelivät olohuoneeseen. Isäni istui viereeni ja äitini hänen syliin. He alkoivat suutelemaan. Nousin ylös sohvalta lähteäkseni, mutta sitten isäni otti minun kädestä kiinni. "Onks jotai asiaaki?" Kysyin tylysti. "Mihis oot menos?" Hän kysyi. "No ihan omaa huoneeseeni ajattelin mennä. Ei oikee kiinnosta toi teiä panemisen todistamine." Vastasin. "Niko ku sä tykkäät noist miehist, ni mite ois?" Hän kysyi virnuillen. Meinasin oksentaa. Riuhtaisin itseni irti isäni otteesta. "Hyi helvetti! Miten sä voit ees ehottaa mitää tollast sun omal lapsel!?" Kysyin. "Tiiän et haluut kuitenki." Isä sanoi. "En vitussa!" Huusin. Isäni naurahti hiukan. Hän tönäisi äitini pois sylistänsä, jolloin nainen löi päänsä olohuoneenpöytään. Mies nousi ylös sohvalta ja käveli luokseni, samalla puristaen kätensä nyrkkiin. "Anteeks? Sä teet just niinku mä vittu sanon!" Isäni huusi. "Lyö vittu!" Huusin.

Isäni oli lyömässä minua, mutta äitini otti hänen kädestä kiinni. "R-Rakas älä. Niko ei tarkottanu sitä, ei varmaa oo ottanu sen lääkkeit." Äitini sanoi, jotenkin paheksuvasti. Minkäs minä minun mielenterveydelleni voin. Isäni alkoi nauramaan. "Totta. Mitä meiä pieni hullu, mee ottaa lääkkees." Isäni sanoi ja pörrötti hiuksiani. Työnsin hänen käden kauemmas. "Pää kiinni!" Huusin. "Mä sanoin et mee ottaa ne sun lääkkeet." Isänk sanoi. "Ei mun tarvii, oon jo ottanu ne." Sanoin. Isäni hymähti. Hän lähti huoneeseeni ja tuli pian takaisin lääkepurkkini kanssa. "Mitä sä teet?" Kysyin. Hän lähti kävelemään vessaan päin. Hän avasi lääkepurkin ja heitti sen kannen lattialle. "Isä!" Huusin ja kävelim hänen perään. Hän kaatoi pillerit vessanpönttöön. Yritin ottaa lääkepurkkia häneltä, mutta hän heitti minut lattialle. "Lopeta!" Huusin. Hän heitti tyhjän pilleripurkin vessanlattialle ja veti vessan, jonka jälkeen hän lähti vessasta. Helvetti! Huusin päässäni. Nojasin vessanseinään ja huokaisin. Nousin ylös lattialta ja kävelin huoneeseeni. Menin sänkyyn makaamaan. No vittu, kai mä sit vaa meen huome apteekkii. Ajattelin.

》Seuraavana päivänä《
"Anteeksi, mutta mä en voi antaa sulle niitä lääkkeitä, ku ne kestää viel kuukaude." Apteekkari sanoi. "Ei ei, ku sä et nyt näytä ymmärtävä tätä tilannet. Mulla hävis ne lääkkeet ja mä tarviin ne nyt, tajuutko. En voi olla päivääkää ottamat niitä." Kerroin jo varmaan neljättä kertaa. "No, olen todella pahoillani, mutta sinun sitten kannataisi etsiä ne. En voi auttaa sinua." Hän sanoi. Huokaisin turhautuneena. "Vitut, antaa olla sit." Sanoin ja lähdin apteekista. Aloin kävelemään koululle.

》Time skip《
Nojasin lokeroani vasten. Helvetti. Ajattelin. Tunsin kosketuksen olkapäässäni. Käännyin, mutta en nähnyt ketään. "Oisit hyvä sängys." Kuulin isäni sanovan. Sain kylmiäväreitä. Laitoin käteni korvilleni, vaikkakin kuulin äänet päässäni. Näin tummanhahmon kävelemässä minua päin. Hahmolla oli puukko kädessä. Liuin lokeroani pitkin lattialle ja suljin silmäni. "Mikään täst ei oo totta. Pelkkiä harhakuvia." Sanoin itselleni. "Niko." Kuulin Joelin sanovan. Avasin silmäni ja nostin katseeni ylös. "Onks kaikki hyvi?" Hän kysyi. Pudistin päätäni. "Faija heitti mun lääkkeet helvettii, enkä saa uusi ku vast kuukaude pääst." Kerroin. "Voi vittu. Onks pahatki harhat?" Hän kysyi. Nyökkäsin. "Miten hitos sä pystyt olee koulus?" Hän kysyi. "No en vittu tiiä." Vastasin. "Sekoon ihan koht. Kuulen jatkuvasti äänii ja nään jotai ihme hahmoi koko ajan, jotka yrittää käydä mun kimppuu. En vittu kestä tälläst." Sanoin. Joel istui viereeni ja halasi minua.
》《》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 529