Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Keittiönlattia

》Ollin nk.《
"Onks sun pakko pitää sitä tos patteris kii?" Kysyin isältäni. "On." "Miks?" "Ensinnäkin Aleksi käytyäyty uhkaavasti." "Sä oot se joka mua löi, ei toiste päin." Aleksi sanoi. Isäni tuhahti. "Mut sä ootki syylistyny murhayrityksee, joten pn paljon turvallisempaa et toi pysyy tos." Isäni sanoi. "Ei se meil mitää tee." Sanoin. "Sä et voi olla varma." Hän sanoi. Huokaisin turhautuneena. "Anna mulle ne avaimet." Sanoin. "En. Toi saa pysyy tos." "Isä." "Mä en päästä teit kahestaa mihinkää." "Mitä sä oikee pelkäät et se tekee mul?" "Satuttaa sua." "Aleksi ei oo ikinä tehny mitään mikä satuttais mua." "Se ei silti tarkota etteikö se vois tehä nii." "Fine, älä anna niit mul." Sanoin ja menin istumaan Aleksin viereen. Isäni lähti keittiöstä.

"Onks teil pinnei?" Aleksi kysyi. "Ei, kui?" Kysyin. "Olisin voinu tiirikoida tän auki." Hän sanoi. "Aaa, anteeks ettei meil oo." Sanoin. "Ei se mitää. Kyl mä täski voin roikkuu, jos sä oot sii." Hän sanoi ja laittoi vapaana olevan kätensä lantiolleni, ja veti minut lähemmäs. Virnistin hiukan. "Mitä sä virnuilet sii?" Aleksi kysyi. "Jaa a. Näytät jostain syyst aika hyvält tollee." Vastasin. "Jaa jaa, sul o sellane kink. Pitäis kai useestikki homatta itteni rautoihi." Aleksi sanoi virnuillen. "Jos et nyt kuiteskaa." Sanoin nauraen. "Miks ei? Sä näytät innostuvan siit ajatuksest." Hän sanoi. Katsoin häntä kysyvästi, kunnes hän puristi hellästi haaravälistäni. Laitoin käteni suuni eteen. "Ale..." Sanoin hiljaa.

Hän lopetti ja laittoi kätensä reidelleni. Läpsäisin häntä rintakehään. "Onks sun pakko?" Kysyin. "Mitä? En mä tehny mitää." Hän sanoi. "Perverssi." Sanoin ja Aleksi vain nauroi. "Ei mut oikeesti, oon ehk vähän puuttees, tai siis mä olin kuiteski kolme vuot linnas ilman seksii." Hän sanoi. "Ei me nyt täs voida. Tai siis mun isä on olohuonees ja se voi kuulla kaiken." "Ei ois eka kerta." "Älä kiusaa mua." "Mut se kiihottaa sua, kiinnijäämisen pelko." "Pääkii. Me ei olla tekemäs sitä keittiös." "Miten vaa. Omapa on häviös." Hän sanoi.

Mietin hetken aikaa asiaa, mutta jos tottapuhutaan, niin minäkin olin puutteessa. Suutelin Aleksia huulille ja hän vastasi siihen. Siirryin hänen vierestä hänen syliin. "Mikä nyt tuli?" Hän kysyi. "Haluuks sä et mä lopetan?" Kysyin. "Ei ei, älä missäänimes lopeta." Hän sanoi. Aloin laskemaan hänen housuja, mutta samalla tunsin hänen taskussa jotain. Laitoin käteni hänen taskuun ja tunsin minikirppipussin, joten otin sen siletä. Minikrippipussissa oli pillereitä. "Oikeesti?" Kysyin. "Hei, et sä saa tutkii mun taskui." Hän sanoi. "Koska sä lopetat? Yritäks sä ees lopettaa tai vähentää?" Kysyin. "Yritän yritän, mä vaan.....no en mä tiiä. Voidaanko vaa jatkaa?" Hän kysyi.

"Älä vaihda puheenaihetta." Sanoin. Aleksi suuteli minua, suutelin takaisin. Hän otti minikrippipussin kädestäni ja laittoi sen takaisin taskuunsa. Laskin hänen housut alas ja sitten omani.
》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 439