Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"Sairast."

》Nikon nk. Time skip《
Olin tupakkapaikalla, nojasin seinään ja poltin tupakkaa. Hetken päästä Joel ja Aleksi kävelivät luokseni. "Mitä sä teit sil?" Aleksi kysyi. "Opetin vaa vähä tapoi." Vastasin hymyillen. Joel ja Aleksi naurahtivat. "Hakkasiks sä sen?" Joel kysyi. Naurahdin. "Jotain paljon parempaa." Sanoin. "Eli? Puukotit sitä?" Joel sanoi vitsillä. Käänsin katseeni häneen ja hymyilin. "Niko et kai sä nyt oikeetsi puukottanu sitä?" Joel kysyi vakavasti. "En puukottanu. Viilsin, mut kerta ku se tekee sitä iteki, ni mitä välii jos joku muu tekee sen?" "Ooks sä sekasin? Se voi tehä susta rikosilmotuksen." Aleksi sanoi. "Ei se uskalla kertoo kellekkää." Sanoin. "Mist oot nii varma?" Aleksi kysyi. "Koska se pelkää. Se pelkää mua, taas." Vastasin. "Totta. Mut toi on oikeest vika kerta ku teet mitään tollast onks selvä? Ei haluta ogelmii." Joel sanoi. "Joo joo, en tee tätä toiste, kunha vähä pelottelin. Oppii sit kunnioittaa meit uudestaa." Sanoin ja pojat nyökkäsivät.

》Ollin nk.《
Istuin sairaalasängyn viereisellä tuolilla ja pidin Joonaksen kädestä kiinni. Hetken päästä tuo avasi silmänsä. "M-Mis oon?" Hän kysyi käheällä äänellä. "Oot sairaalas, teholla. Menetit tosi paljon verta." Kerroin. Joonas nyökkäsi. "Miks et puhunu mul? Lupasit puhuu mul jos sul on paska olla." Sanoin. "Anteeks. Olit tunnil sillo ja mun puhelin oli mun repus, ni en pystyny kertoo sul, olisin muuten kertonu." Hän sanoi hiljaa. Nyökkäsin. "Hyvä kuitenki et sä oot viel elos." Sanoin hymyillen. Joonas hymyili heikosti takaisin.  "Tiiätkö et pääsenkö mä tänää kotii?" Hän kysyi. "En oo varma. Menetit tosi paljon verta, ni en ainakaa usko et pääset tänään." "Mmm.".

》Joelin nk. Koulun jälkeen《
Kävelin Aleksin kanssa hakemaan hänen siskoa tarhasta. "Vieläks teil on paha tilanne kotoo?" Kysyin. "Joo. Se ämmä löi Alinaa." Aleksi kertoi. "Mitä helvettiä? Miks?" Kysyin. "Koska Alina oli muka tiel, eikä lopettanu itkemist." "Sairast." Sanoin ja Aleksi nyökkäsi. Aleksi avasi tarhan portin, kävelimme pohaan ja suljin portin perässämme. Kaikki lapset olivat pihalla leikkimässä. Kun Aleksin sisko näki meidät hän juoksi halaamaan Aleksia, jolloin poika irvisti hiukan kivusta, joka sai minut ihmettelemään hieman. "Alina, sä meet tänää isovanhemmil, ku mul on muita menoja." Aleksi sanoi tytölle ja nosti tämän syliinsä.

Kun tytön jalka osui Aleksin kylkeen, Aleksi huusi melkein kivusta. Yksi tarhantädeistä toi Alinan repun meille. Aleksi otti siskonsa repun. "Hyvää päivän jatkoa." Nainen sanoi hymyillen. "Kiitos samoin." Sanoimme Aleksin kanssa. Lähdimme tarhanpihasta.

》Time skip《
Olimme kaikki Tommin kämpällä ja joimme. "Ale mikä sun kyljes o?" Kysyin. "Miten ni?" Hän kysyi. "Huusit melkee kivust ku Alina jalka osus siihe." "Kaaduin portais." Nuorempi sanoi. "Älä puhu paskaa. Sä mitää kaatunu." Niko sanoi. "Kaaduinpa." Aleksi sanoi. "Sen kokone mustelma ei tuu kaatumisest." Niko sanoi. "Missä sä sen näit?" Aleksi kysyi. "Ku vaihdoit liikkavaatteit." Niko sanoi. Aleksi laski katseensa alas. "Sun täti löi sua." Tommi sanoi kysyvästi. Aleksi nyökkäsi hiljaa ja pyyhki kyyneleensä hupparinsahihaan. "Se löi mua nyrkkiraudal." Hän kertoi. Halasin Aleksia ja pian Niko ja Tommikin tulivat haliin mukaan.
》《》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 474