Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"Sori."

》Joonaksen nk. Time skip《
Huoneen ovi avautui. "Sun isäs tuli hakee sua." Joku hoitaja sanoi ja alkoi availemaan lepositeitä. Nousin pois sängystä ja juoksin pois huoneesta. Kun näin isäni, juoksin hänen suliin ja hautasin kasvoni hänen rintakehään. Isäni halasi minua. "O-Oon pa-ahoillani." Sanoin itkien. Isäni pussasi minua hiusteni sekaan. "Ei se haittaa. Kaikki järjestyy." Isäni sanoi.

》Time skip《
Kävelin huoneeseeni ja isäni tuli perässäni. "Haluutko sä kertoa mulle miks sä yritit tappaa ittes uudestaa?" Hän kysyi. Huokaisin. "N-Niko jätti mut.." Vastasin vaisusti. "Jätti sut? Miks? Teillähä meni hyvi." "Ei se vaa toiminu enää. Oon mukamas liian rikki, eikä se halunnu satuttaa mua enempää." "Ai, mut älä murehdi sellast. Kyl sä löydät jonkun kivemmanki." Isäni sanoi. Nyökkäsin. "Mut sä nukut nyt tuol makkaris, en haluu et oot yksin täl hetkel." Isä sanoi. "Okei." Sanoin.

》Ollin nk.《
Istuin Aleksin sylissä ja suutelin häntä huulille. Vein käteni hänen paidan alle, josta hän säpsähti hiukan ja veti käteni nopeasti pois paitansa alta. Aleksi erkaantui suudelmastamme. "Sattusko sua?" Kysyin huolissani. "Ei sattunu." Hän vastasi hymyillen. Katsoin häntä epäuskovasti. "Olli ei mua sattunu." Hän sanoi ja pussasi minua huulille. Otin hänen paidanhelmasta kiinni ja nostin hänen paitaa, jolloin huomasin hänen kyljessä todella ison mustelman.

Aleksin huomattua että olin nostanut hänen paitaansa, hän laski sen nopeasti alas. Hän oli suutelemassa minua huululle, mutta väistin ja nostin uudestaan hänen paitaa. "Mist tää tuli?" Kysyin. Aleksi yritti laskea paitaansa alas, siinä kuitenkaan onnistumatta. "Olli anna olla." Aleksi sanoi huokaisten turhautuneesti. "Anna olla? Joku on lyöny sua, mä en todellakaa anna olla." "Eikä oo, mä kaaduin." "Nii varmaa." "Eiku oikeesti mä kaaduin." "Missä muka?" "No eilen portaissa." "Niinkö vai?" "Joo o. Miks mä valehtelisin?" "En tiiä..." "Et pysty luottaa muhun." Hän sanoi. Laskin hänen paidan alas ja laskin katseeni syliini. "Hei ei se mitää. Ymmärrän kyl miks et luota muhun, tein paskasti sulle." Hän sanoi ja laski kätensä reisilleni, josta säpsähdin hiukan. "Sori." Hän sanoi. Pudistin hiukan päätäni. "Ei se mitää." Sanoin. "Hei mitä kello on?" Aleksi kysyi. Otin puhelimen taskustani ja näytin sen ruudun hänelle, laittaen sen päälle. "Ei vittu. Mun pitää lähtee." Aleksi sanoi. Nousin pois hänen sylistä. "Mihin sun pitää lähtee?" Kysyin. "Pitää tehä yks juttu. Nähää huomen koulus." Aleksi sanoi, pussasi minua poskelle ja lähti.

》Joonaksen nk. Time skip《
Ovi kello soi. Nousin ylös sohvalta, kävelin eteiseen ja avasin oven. Oven takana seisoi Olli, kun hän näki minut, hän halasi minua. Erkaannuimme halista, suljin oven, Olli otti kenkänsä pois ja me menimme huoneeseeni. Istuimme sängylleni. "Miks sä et kertonu et sul on paha olla? Olisit voinu puhuu mulle, olisin voinu auttaa sua." Olli sanoi. "En halunnu et huolestut." Sanoin. "Huolestun ku et kerro mul mitään. Joten nyt sä alat puhumaan mulle sun asioista, sä tiedät et mä kuuntelen sua ja autan." "Nii. Anteeks ihan oikeesti. Mä vaan ajattelin et ehkä sä oot vieläkin surullinen siit mitä Aleksi teki sulle, ni en halunnu olla sul vaivaks ja aiheuttaa sul enempää huolta." "Oon jo päässy yli siit. Sä voit aina puhuu mul, ihansama mikä kellon aika on tai jotain, mä aina kuuntelen sua." "Mä tiiän. Puhun sul oikeesti täst lähtien." "Mä kans toivon et sä puhut." Olli sanoi. Nyökkäsin.
》《》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 524