Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"........hh?"

》Nikon nk. Time skip《
Istuimme Joonaksen kanssa bussissa. Joonas nojasi minun olkapäähän. "Väsyttääkö sua?" Kysyin ja poika pudisti päätänsä. "No jos sä kerran sanot nii." Sanoin.

》Time skip《
Kävelimme Joonaksen huoneeseen. "Jos sä laitat ton elokuvan, ni mä meen keittiöö tekee poppareit." Joonas ehdotti. "Selvä." Sanoin. Annoin Joonakselle pusun poskelle, jonka jälkeen hän lähti huoneesta. Otin DvD;n repusta. Avasin sen ja laitoin sen DvDsoittimeen.

》Joonaksen nk.《
Käveltyäni keittiöön, näin jonkun naisen istumassa pöydänääressä. Naisella oli punainen hame tai sitten se oli mekko, joka oli hyvin paljastava, mutta no ketä minä olen tuomitsemaan. Jos kerran hän viihtyy omassa kehossaan ja on ylpeä siitä, ni miksipäs ei näyttäisi sitä muillekin. "Sä taidat olla Joonas." Nainen sanoi. Nyökkäsin. "Oon kuullu sust paljon, tietenki pelkkää hyvää....mut tieks, mä en ehkä ihan usko siihen." Hän jatkoi. En välittänyt siitä mitä hän sanoi, hänhän vain vittuilee, siinä kaikki. En jaksa välittää.

Otin popparit yhdestä keittiönkaapista ja laitoin ne sitten mikroon. Ilmeisesti samalla kun otin poppareita kaapista, hupparini hiha oli valahtanut alas ja paljastanut arpeni, sillä nainen alkoi nauramaan. Loin naiseen hyvin oudon katseen. "En tiennykkää et oot masokisti." Hän sanoi. "Mä en oo mikään masokisti." Sanoin. "Huomionko takia sä sit viiltelet? Et tainnu saada huomioo tarpeeks sun äidiltäs lapsena." Hän sanoi. Tuo sattui, ei siksi että hän olisi muka oikeassa. Sain äidiltäni huomiota lapsena enemmän mitä ehkä olisi pitänyt. Lause sattui minua koska hän mainitsi äitini ja se on minulle arka paikka. Käännyin selkä naista päin ja nielin kyyneleeni. "Tieks mä en oo varma onks noi sun haavat tarpeeks syviä tai pahoja. Huomaan et oot myös viiltäny kaulas auki pariinki otteeseen, mut näköjää sekään haava ei oo ollu tarpeeks syvä. Voisit myös laihduttaa, oot tosi lihava. Susta vois vaa saksien kaa leikata läskiä pois." Nainen sanoi nauraen.

En sanonut mitään takaisin. Yritin näyttää siltä ettei hänen sanansa vaikuttaneet minuun mitenkään, vaikka todellisuudessa ne vaikuttivat, enkä saisi niitä unohdettua vaikka yrittäisin. "Ai kato Joonas sä tulitki jo kotiin." Kuulin isäni sanovan. Hymyilin tekohymyäni. "Ajateltii kattoo leffaa Nikon kaa." Kerroin isälle. Hän hymyili ja pörrötti hiuksiani. "Kuulostaa kivalta. Tässä on muuten Anita." Hän sanoi ja osoitti naista tuolilla. "Kiva tavata Anita." Sanoin sarkastisesti. Mikron piipatessa, avasin sen ja otin popparit sieltä, jonka jälkeen lähdin huoneeseeni ja suljin oven.

"Onks kaikki hyvin?" Niko kysyi kun istuin hänen viereen. En jaksanut enää teeskennellä iloista. Anitan sanat satuttivat minua ihan kunnolla. "Oonko mä hh?" Kysyin. (A/n hh= huomiohuora, jos joku ei tienny.). "Et todellakaan. Miks sä mietit tollasta?" "Tuli vaan mieleen. Katotaan nyt vaa tää leffa." Sanoin vaihtaen puheenaihetta.  Niko vain nyökkäsi.

》Joelin nk.《
Heräsin hengittäen raskaasti. Kierähdin kyljelleni ja aloin yskimään, ja haukomaan henkeä. Nousin käsieni varaan ja nousin ylös lattialta. Kävelin pois huoneestani ja menin vessaan. Katsoin peiliin ja huomasin hirveät hiertymät kaulallani. Olen yllättynyt miten olen vielä hengissä. Kurkkuni sattui vieläkin ja hengittäminen oli vieläkin hiukan vaikeaa. Kävelin pois vessasta ja näin äitini istumassa sohvalla. Nainen nosti päänsä minua kohti. "Herran jumala Joel." Hän snaoi huolestuneena, nousi ylös sohvalta ja käveli luokseni. "Isä k-kävi mun kimppuu." Sanoin käheällä äänellä. Äitini halasi minua. "Me muutetaan tänään. Haetaan loput tavarat sit myöhemmin." Hän sanoi. Nyökkäsin. "Se odottaa meitä tos alaovella." Hän sanoi. "Okei." Sanoin ja lähdin huoneeseeni hakemaan pahvilaatikoita.
》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 533