Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Ampumahaava

》Joonaksen nk. 5pv myöhemmin《
Vittu. Ajattelin. Laitoin puhelimen taskuuni ja kävelin keittiöön. "Kaikki hyvi?" Isäni kysyi. "Niko ei oo vastannu mulle niinku 5 päivää. Mitä jos sil on käyny jotai." Sanoin huolissani. "Ootko sä käyny sen luona kattomas?" "Oon, mut ei kukaan avaa ovee." "Kysy jos Ollin isä vois auttaa." "Okei. No mä lähen nyt sit sinne Ollil." "Juu." Isä sanoi. Kävelin eteiseen, laitoin kenkäni jalkaan ja lähdin.

》Time skip《
Koputin Ollin kotioveen ja sen tuli avaamaan hänen äitinsä. "Hei Joonas. Ihana nähdä sua." Nainen sanoi ja halasi minua. Halasin takaisin. "Miten sul on menny?" Hän kysyi ja erkaantui halista. Kävelin peremmälle asuntoon ja suljin oven. "Mul on menny hyvin." Vastasin hymyillen. "Ihana kuulla." Hän sanoi.

"Onks Ollin isä kotoon?" Kysyin. "On. Hän on olohuoneessa." "Okei." Sanoin ja kävelin olohuoneeseen. "Joonas. Mitä sä tääl, Olli ei oo kotoon nyt." Mies sanoi. "Mä tiiän. Mul oli asiaa sulle." Sanoin. "No." "Mä en oo kuullu Nikost 5päivää mitää, se ei vastaa puhelimee, eikä viestit mee peril. Kävin myös sen kotiovel, mut kukaan ei avannu sitä. Oon huolissani siit. Sil on jotain kai ne oli traumaperäsii harhoja. Pelkään et sil on käyny jotain tai se on ite tehny ittellensä jotain." Kerroin. Ollin isä nousi ylös sohvalta. "Minkä ikänen Niko on?" "18." "Okei, no mä voin huomen töidenohes  mennä kattomaan et onks sil kaikki hyvin." "Etkö vois tänää? Vai onks sul jotai.".

Ollin isä huokaisi. "Hyvä on. Käydään ensi asemal ja mennää siitä sit sinne Nikolle." Hän sanoi. Halasin häntä. "Kiitti." Sanoin.

》Nikon nk. Time skip《
Tuijotin kaapin seinää, toisaalta en kyllä ollut varma oliko se seinä mitä tuijotin, koska kaapissa oli pimeää. En ole myöskään ottanu lääkkeittäni pariin päivään, koska ne eivät tietenkään olleet minulla mukana ja no vanhempani eivät niitä minulle olleet antamassa. He ovat jo varmaan unohtaneet että olen lukittuna täällä tai sitten heitä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. En edes tiedä kauanko tai montako päivää olen ollut täällä, mutta olisihan sitä ihan kiva päästä vessaankin välillä tai syömään.

Ajatukseni katkesi, kun joku koputti oveen. Oveen koputettiin pari kertaa, kunnes joku meni avaamaan sen. "Poliisista päivää. Meille oli tullu ilmotus et teidän poika Niko ois kadonnu." Pollisi sanoi. Aloin hakkaamaan kaapin ovea. "Se on sen kaverin luon." Isäni sanoi. "Mikä toi meteli on?" "Varmaa vaa naapuri."

"Mä oon täällä!!" Huusin. "Saanko mä katsoa tonne kaappiin?" Poliisi kysyi. "Onks sul etsintälupa?" Isäni kysyi. "Tulkaa nyt vittu avaamaan tää saatanan kaapinovi!!" Huusin. "On mulla." Poliisi vastasi.

》Ollin isän nk.《
Kävelin peremmälle Nikon isän asuntoon ja juuri kun olin avaamassa kaapinoven mistä tuli meteliä, kuulin kun ase takanani ladattiin. "Tuu pois sen kaapin luota." Mies sanoi. Käännyin häntä päin. "Laita se ase pois." Sanoin. Mies edessäni naurahti.

》Joonaksen nk.《
Kuulin yhtäkkiä Nikon kämpästä neljä laukausta. Kaivoin puhelimen taskustani ja soitin hätänumeroon.

》Nikon nk.《
"Ai helvetti!" Kirosin. Isäni oli juuri ampunut minua jalkaan ja olkapäähän. Makasin meidän eteisen lattialla. Isäni oli myös ampunut poliisia reiteen ja kylkeen. Isäni käveli keittiöön ja tuli pian takaisin puukon kanssa. Muistikuvat lapsuudestani tulivat mieleen. Nousin väkisin ylös, vaikka se sattuikin ja menin isäni ja Poliisin eteen. Virkavalta ei ole ikinä tehnyt mitään hyvää minulle, mutta eivät he silti ansaitse kuolla.

"Sä et vittu puukota tota!" Huusin. Isäni naurahti. "Luuleks sä et sä voit estää tän? Et pystyny estää ennennkään mua." "Nyt asiat on vähä eritaval! Mul on tarpeeks voimaa laittaa sul vastaan!" "Onko vai? Sen mä haluun nähä." Hän sanoi. En oikeasti ollut siinä kunnossa että voisin tapella yhtään ketään vastaan, varsinkaan sellaista henkilöä jolla on puukko. Ensinnäkin en ole syönyt tai juonut varmaankaan moneen päivään, enkä ole myöskään nukkunut harhojeni takia. "Mitä sä odotat?" Isäni kysyi. En sanonut tai tehnyt mitään. Pysyin vain paikoillani. Isäni alkoi nauramaan.

"Tiesin ettei sul oo energiaa laittaa mul vastaan." Hän sanoi, jonak jälkeen hän käveli lähemmäs minua. Hän otti olkapäästäni kiinni. "Tieks, mä en oo ikinä välittäny tai rakastanu sua. En olis ees halunnu sua, olit vahinko, mut kerran ku sust sai rahaa, ni ei ollu muutakaa vaihtoehtoo, mut nyt me ei enää hyödytä sust mitään, joten oot turha meille, eikä me tarvita sua enää." Isäni sanoi, jonka jälkeen tunsin pistävän tunteen mahassani. Katsoin alas ja isäni veti puukon pois. Hän heitti minut jonnekin lattialle. Aloin yskimään verta. Käänsin katseeni isääni ja poliisiin. "I-Isä.....älä t-tapa sitä." Sanoin heikosti ja yritin raahata itseäni lähemmäs heitä, mutta sitten kaikki pimeni.
》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 718

Okei elikkä siis, mul meni vähä liian lujaa siel jäähallinkeikalla. Nyrjäytin mun nilkan aika pahastikki, et niinku mun koko jalka särkee vielläki enkä pysty kunnol laittaa painoo sil jalal, hävitin mun rustokorun (enkä ees tiiä miten), tiputin mun puhelimen siel, sain melkee astmakohtauksen (koska mul ei ollu sitä lääket mukaan, hups..), melkee pyörryin nestehukan takii, sain melkee paniikki/ahdistukskohtauksen ihmispaljouden takii ja mult lähti melkee ääni.....ai nii ja sit viel huusin sii jossain kohtaa ku oli ihan hiljast et "mä yritän säästää mun ääntä!" Tai jotain tollast, jos kuulit mut ni kiva. Sit kans heilutin mun taskulamppuu joilleki random 4 ihmisel, koska ne heilutti niide taskulamppuu, jos luette tätä ni moi. Ja sit viel joku vähän vanhempaa ikäluokkaa oleva nainen alko puhuu mul ja mun kaveril.

Mut kaikest huolimat oli ihan vitun paras keikka. Hyvää uuttavuotta kans kaikil❤️