Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Pillereitä

》Nikon nk.《
Istuin koulunkäytävän sohvalla. Pitelin lääkepurkkia kädessäni ja katselin sitä. Kävin mielessäni läpi sitä mitä isäni sanoi minulle. Säpsähdin pois ajatuksistani kun joku taputti käsiänsä naamani edessä. "Häh?" Kysyin Joelilta. "Vittu viimein. Oon niinku yrittäny puhuu sul 10 min." Hän sanoi. "Sori. Olin ajatuksissani. Nii mitä sä sanoit?" Kysyin. "Nii että miks sä pitelet lääkepurkkii kädessäs?" Hän kysyi. Käänsin katseeni lääkepurkkiin ja laitoin sen sitten reppuuni. "Ei syytä." Vastasin hymyillen. Joel katsoi minua hiukan oudoksuvasti. "Selvä....no mut tota, tuuks tänäänki Tommil? Pidettäis vaa joku leffa ilta." Blondi poika sanoi. "Katotaa. Ei oikee huvita tehä mitään tänää. Oon aika väsyny." Sanoin. "Ai, no siis kyllähä sä voit siel Tomminki luo nukkuu." Hän sanoi, pudistin päätäni.

"Onks kaikki hyvi?" Joel kysyi hiukan huolissaan. Aloin hymyilemään. "On on. Kuin ni?" Kysyin. "Vaikutat jotenki erilaiselt." Hän vastasi. "Ai. En ainakaa omasta mielestäni." Sanoin. Joel hymähti vain. "Tota mä taidan mennä vessaan." Sanoin, samalla noustessani ylös sohvalta. "Okei. Nähää tunnil." Joel sanoi. Nyökkäsin vain ja lähdin kävelemään vessoille päin. Menin yhteen vessakoppiin, laitoin oven lukkoon ja istuin vessanpöntönkannen päälle. Kaivoin pilleripurkin repustani ja laitoin reppuni lattialle ja katsoin sitten lääkepurkkia. Avasin lääkepurkin ja kaadoin sieltä pillereitä kämmenelleni. Katsoin lääkkeitä kädessäni. Pian vessan ovi pamahti seinään, josta pelästyin hiukan ja pillerit lensivät lattialle. Vittu! Huusin päässäni. Nousin ylös kannen päältä ja aloin keräilemään pillereitä lattialta. Tiedän että tämä kuulostaa ällöttävältä, mutta tarvitsen nämä lääkkeet, joten en tavallaan välitä. Nousin seusomaan ja avasin vessakopin oven. Huomasin lattialla vielä vähän pillerietä, joten aloin keräämään niitä. Saatuani kaikki pillerit kerättyä, laitoin lääkepurkin kiinni ja laitoin sen reppuuni.

Nostaessani katseeni pois lattiasta, huomasin Joonaksen tuijottavan minua. "Y-Yritiks sä-." Keskeytin hänet. "En todellakaan yrittäny. En oo niinku sä! Mul on sentää asiat hyvi elämässä!" Huusin ja lähdin sitten pois vessasta. Kävelin ulos ja menin tupakkapaikalle. Istuin maahan ja laitoin reppuni viereeni. Vedin jalkani koukkuun ja nojasin käsilläni polviini. Pidin katseeni alhaalla. Tunsin pian kyyneleiden valuvan poskiani pitkin. Pyyhin kyyneleeni hupparini hihaan. "Vittu että oon heikko." Sanoin itselleni.

》Joonaksen nk.《
Tuijotin vessanlattialla olevaa lääkepurkkia, mikä oli tippunut Nikon repusta. Kyykistyin ja nsotin lääkepurkin lattialta. Nousin seisomaan ja katsoin etikettiä lääkepurkinkyljessä. Lähdin vessasta ja aloin etsimään Joelia. Löysin Joelin koulunkäytävän sohvalta. Kävelin hänen luokse. "Joel." Sanoin. Poika nosti katseensa minuun ja alkoi hymyilemään. "Hei. Mitä nyt?" Hän kyysi  ojensin lääkepurkin hänelle. Joel otti lääkepurkin käteensä ja loi minuun kysyvän katseen. "Mä luulen et Niko yritti ottaa yliannostuksen." Kerroin. Joelin ilme muuttui huolestuneeksi. Hän nousi ylös sohvalta. "Mis Niko on nyt?" Hän kysyi. "En tiiä." Vastasin. Joel lähti.

》Joelin nk.《
Juoksin ulos ja sitten tupakkapaikalle, missä näin Nikon istumassa maass. Kävelin hänen luokse ja istuin hänen eteen. "Unohdit jotain." Sanoin. Niko nosti katseensa minuun. Hän yritti ottaa lääkepurkin minulta, mutta nostin käteni ylemmäs, niin hän ei saanut sitä. "Miks sä yritit ottaa yliannostuksen?" Kysyin. Niko huokaisi. "Miten ni?" Hän kysyi. "Miks sä yritit?" Kysyin uudestaan. "Koska se nyt vaa olis kaikille parempi, jos mä olisin kuollu." Hän vastasi. "Onks sun isä sanonu sul nii?" Kysyin. "Onks sil välii?" Hän kysyi. "On. Kuule, ihan sama mitä sun isäs on sanonu sulle, ni se ei oo totta." Sanoin. "Joel mä melkeen tapoin Joonaksen. Kerro mulle onks mul enää mitää vitun järkee elää, ku mä oon vaaraks muille ja vaan satutan kaikkii mun ympäril." Niko sanoi.

"Niko siit on kuukaus, sä et oo sellanen, se oli sun harhojen syytä. Tiiän ettet olis tehny sille mitään, jos sulla ei olis harhoja." Sanoin. "Mist oot nii varma?" "Mä tunnen sut." Vastasin hymyillen. Niko ei sanonut mitään. Vedin pojan haliin ja hän painoi kasvonsa rintakehääni. "Oot tärkee ja rakas, muista se. Ihan sama mitä sun vanhemmat sanoo sulle, ni ei oo totta." Sanoin hänelle. Niko vain nyökkäsi.
》《》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 610