Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Särkylääkepurkki

》Joonaksen nk.《
"Erosin Joelin kaa.." Kerroin. En tiedä miksi kerroin asian Nikolle, mutta kerroinpahan vaan. "Erositteko mun takia?" Hän kysyi. "Ei. Joel halus erota....koska...tai no ei mitään." Sanoin. "Koska mitä?" Niko kysyi. "Koska mä rakastan sua." Vastasin. "Mitä?" Niko kysyi ihmeissään. "Kuulit kyl." Vastasin hymyillen. Vaikkakin tykkäsin tai siis rakastin Nikoa, en siltikään halunnut olla hänen kanssaan suhteessa. En vain pystynyt luottamaan häneen. Ehkä joskus pystyisin taas luottamaan häneen, mutta en juuri nyt. "Niko täs." Aleksi sanoi yhtäkkiä ja käveli huoneeseen, ja antoi märän pyyhkeen Nikolle. Niko alkoi putsaamaan verta Joelin takaraivosta. "Onks Ollil kaikki hyvi? Se jäi eteisee." Sanoin. Aleksi juoksi pois huoneesta. "Joonas voitko pitää tätä pyyhettä tässä, mä meen ettii särkylääkkeitä." Niko sanoi. Nyökkäsin.

Kävelin lähemmäs sänky ja laitoin käteni pyyhkeen päälle, jolloin käteni osui Nikon käteen. Punastuin ja huomasin kun Niko punastui myös. Hän otti kätensä pois. "Sori." Hän sanoi kiusaantuneena ja lähti sitten huoneesta.

》Nikon nk.《
Kävelin keittiöön ja otin yhdestä kaapista särkylääkepurkin. "Niko me lähetää Ollin kaa." Aleksi ilmoitti. "Okei. Nähää." Sanoin. Otin tiskikaapista lasin, täytin sen vedellä ja kävelin takaisin Joelin huoneeseen. Laitoin lasin ja särkylääkepurkin hänen yöpöydälle, jonka jälkeen menin sulkemaan Joelin huoneen oven. "Loppusko se verenvuoto?" Kysyin Joonakselta ja hän nyökkäsi. "Hyvä." Sanoin.

》Aleksin nk. Time skip《
Suljin Ollin huoneen oven ja kävelin sitten hänen luokse, ja istuin hänen virelle sängyn reunalle. "Kaikki hyvi?" Kysyin ja laitoin käteni pojan reidelle. Olli nyökkäsi. "Ootko varma? Tiiän ettet oo tottunu näkee tollast, ainakaa perheessä. Voit puhuu mulle siitä, jos haluut." Sanoin. "Ale kaikki on hyvin." Hän sanoi vaisusti. Hymähdin vain. Olli kapusi syliini ja hautasi kadvonsa rintakehääni. Kiedoin käteni hänen ympärille. Pian tunsin paitani kastuvan ja kuulin Ollin itkevän. Kiristin otettani pojan ympärillä. En sanonut mitään, annoin vain pojan itkeä minua vasten.

Istuimme melkein täydellisessä hiljaiisuudessa, huoneessa kuului vain Ollin itku. Pian kuitenkin Olli rikkoi hiljaisuuden. "M-Miks te ett-te oo kerto-onu et teil o-on noin k-kauheet-t ol-ltavat k-kotona?" Hän kysyi minulta. "Ei olla haluttu huolestuttaa. Sitä paitsi me ollaa jo tottutu tollasee, ei se haittaa meit nii paljoo." Vastasin. "T-Teiän ei pi-itäis olla to-ottunu tohon. Mik-ks ku-ukaan ei a-auta teit?" "Ei ketään kiinnosta meiän asiat." "M-Mua kii-innostaa ja J-Joonasta, ja v-varmaa sitä tei-iän yht k-kaveriiki." "Nii, mut ette te voi tehä asial mitään. Meiän elämä nyt vaa on tälläst, eikä sil voi mitään." "Ker-rrotaan mun v-vanhemmil." "Ei. En haluu sotkee niit tähän. Näit mitä sulleki kävi, ku kerroin sulle mitä mun luona oikeesti tapahtuu. En haluu et sun vanhemmille käy jotain, mun takia." "Mu-ut ne vo-ois auttaa teit." "Ei, Olli. Kukaan ei voi auttaa meit. Kyl toi loppuu ainaki siin vaiheea ku muutetaa pois." "Et-tte te voi o-odottaa nii pit-tkään. Mi-itä jos ne ha-akkaa teiät ni-ii pahasti et te k-kuolette. Mi-iten sä oletat e-et mä elän i-ilman sua?" "Ei ne tuu tekee nii, ei sun tarvii huolehtii." Sanoin. Olli ei sanonut mitään.
》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 505

Joo, en taas vaihteeks saa näit järkevä mittasiks, joten tota skippaan vaiks pari kk eteen päi täs