Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Puhelin

》Joelin nk. 5kk myöhemmi《
Kävelin sairaalalta koululle. Minusta ja Joonaksesta on tullut jotenkin läheisempiä kuluneiden kuukausien aikana. Kyllähän minä häntä koulussa silti kiusaan, sillä emme halua että Niko tai Aleksi alkaisivat epäilemään mitään. Toisaalta eihän se ole enää sama kuin joskus. Huokaisin. Kävelin Nikon ja Aleksin luokse. "Otatko röökii?" Aleksi kysyi. Pudistin vain päätäni. "No mitä te teette tänää?" Kysyin. "Mennää varmaa Tommi luo ryyppää, tuuks sä?" Niko kysyi. "En tiiä katotaan, en ehk." Vastasin ja pojat nyökkäsivät. "Meen jo edelt." Sanoin ja he nyökkäsivät. Lähdin kävelemään sisälle. Huomasin Joonaksen kävelemässä vessoille, joten menin hänen perään. Otin hänen käsivarresta kiinni ja vedin invavessaan. Laitoin oven lukkoon. "Joel vittu mä pelästyin. Luulin et saan turpaan." Joonas sanoi. Naurahdin. Pussasin häntä huulille ja hän minua. "Sori." Sanoin. Nostin hänet hanan viereiselle tasolle. "Eihä me ny tääl voida." Hän sanoi. "Miks ei voitais?" Kysyin. "Kaikki kuulee meidät." "Ja?" "Tyhmäkö oot? En haluu et muut kuulee." "Ei ne mitää kuule. Ollaa aika kaukaa tost ovest." "No okei. Mut jos jäädää taas kiinni, ni se oli sun vikas." "Okei okei." Sanoin hymyillen.

Otin paitani pois ja olin ottamassa Joonaksenkin, mutta hän esti sen. "V-Voinko pitää mun paidan päällä?" Hän kysyi epävarmasti. "Joo, tottakai. Ei sun oo pakko ottaa sitä pois, jos et haluu." Sanoin. Joonas nyökkäsi. "Saanko mä silti kysyä et miks sä et haluu ottaa sitä pois?" Kysyin. Blondi poika käänsi katseensa syliinsä. "Hei ei se haittaa. Kyl sä pääset eroo siit tavast, joskus." Sanoin ja pussasin Joonasta nenänpäähän. Hän nyökkäsi. Hän laittoi kätensä hiusteni sekaan ja veti minut suudelmaan. Aloin avaamaan hänen farkkuja. Pian hänen farkut ja bokserit olivat jossain vessanlattialla. Aloin avaamaan omia farkkujani ja laskin niitä, ja boksereitani alas. Työnnyin Joonaksen sisälle ja aloin liikkumaan ensin hitaasti ja sitten nopeammin. Huomasin ettei Joonas osannut olla hiljaa, joten laitoin käteni hänen suun eteen. Aloin tekemään fritsuja hänen solisluiden kohdalle, sillä hänen paitansa oli sen verran alhaalla. Kaulaan en viitsinyt tehdä, kun ne näkyvät silleen kivasti kilometrien päähän. Toivon ettemme jää kiinni tälläkertaa. Vedin hänen paidan olkapään yli ja aloin jättämään siihen fritsuja. "J-Joelh....mgh....mä t-tuun ko-oht." Joonas sanoi niin hiljaa kuin pystyi. Nyökkäsin vain ja aloin liikkumaan nopeammin. Nostin hänen paitaa sen verran ettei se menisi likaiseksi. Hetken päästä hän laukesi mahallensa ja minä pian hänen perässään hänen sisälle. Otin käsipaperia vierestämme ja pyyhin hänen mahan, jonka jälkeen laskin hänen paidan alas ja laitoin paperit roskikseen. "Sattuko?" Kysyin ja hän pudisti päätänsä. Hymyilin. Pussasin häntä huulille ja hän minua. Työnnyin pois hänen sisältä ja vedin housuni ylös. Menin hakemaan meidän loput vaatteet. Laitoin paitani päälleni ja annoin Joonakselle hänen housunsa. Hän puki ne ja hyppäsi sitten alas tasolta, horjahtaen hiukan. "Pystykkö kävelee?" Kysyin. "Pystyn ihan hyvin." Hän vastasi. Hymähdin vain. Lähdimme invavessasta.

》Joonaksen nk. Time skip《
Istuin koulun vessan lattialla, nojasin seinään, pidin jalkani koukussa, käteni niiden ympärillä ja tuijotin seinää. Pari kuukautta ovat olleet oudot. Joelista ja minusta on tullut läheisempiä, enkä tiedä mikä tämä juttu on meidän välillämme tai että välittääkö hän minusta oikeasti. Ehkä hänkin vain haluaa vartaloani, mutta miksi? Miksi joku haluaisi edes minun vartaloa? Se on ruma, täynnä arpia ja epäkohtia, joten miksi joku haluaisi käyttää minua vartaloni takia. Huokaisin. Ajatukseni kuitenkin keskeytyi kun kuulin Aleksin äänen. "Onks Joel käyttäytyny jotenki oudosti sun mielest?" Hän kysyi. "On se. Onkoha sil kaikki hyvin, siis niinku himas." Niko sanoi. "Eihä sil ikin oo ollu kaikki hyvi himas, mut virkavaltaa ei kiinnosta se, niinku hyvin tiiät." "Nii nii, mut onkoha asiat menny siel pahempaa suuntaa." "En tiiä, varmaanki joo." "Mmm. En mite sul menee?" "Hyvin, mä luulen...oon siis kyl saanu pari kertaa turpaan mun tädilt ja sit joiltain sen nisti frendeilt.." "Entä sun siskos?" "Ei se asu enää himas, se muutti mummil pari kuukaut sit, ku en halunnu et sil käy niinku mul." "Miks et sä iteki muuttanu?" "Ei niil oo tilaa kahel muksul, sitä paitsi mä pärjään ihan hyvi himassaki. Oon suurimman osan ajast Tommil." "No mut silti, kyl sun kroppas antaa periks jossain kohtaa, ku ei se kestä tollast. I mean sä et nuku, huolehdit edelleen sun siskostas, joudut hakatuks, mä en edes tiedä et syötkö sä kunnolla." "No kai mä söisin jos olis ruokaa, mut ei oo. Kaikki sen ämmän rahat menee alkoholii." "Sähän voit kysyy Tommilt, jos voisit muuttaa sinne hetkeks." "En haluu olla sil vaivaks. Mä pärjään, okei? Ei mul oo mitään hätää." "Eipä, se vitun ämmä murs sulta kylkiluun pari kuukaut takaperin." "Niko tajuun et oot huolissas, mut mä pärjään. Jos asiat menee viel täst pahemmaks ni sit mä kysyn Tommilt et voinko muuttaa niille." "Hyvä on. Ollaa nimittäi iha helvetin huolissamme." Niko sanoi. "Tiiän." Aleksi sanoi. Vessassa oli hetken aikaa hiljaista, kunnes puhelimeni alkoi soimaan. Ei ei ei, ei nyt! Huusin päässäni. Sammutin puhelimeni, laitoin sen äänettömmälle ja laskin sen sitten vierelleni. Pian vessan oveen koputettiin.