Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Imuri

》Joonaksen nk. Keskellä yötä《
Heräsin painajaiseen tai no muistoon. Hengitin todella raskaasti ja tärisin. Nousin pois sängyltä ja kävelin vessaan. Aloin etsimään partaterää tai saksia, mutta en löytänyt niitä. Kävelin keittiöön ja olin avaamassa laatikon missä oli puukkoja, mutta siinä oli lukko. Menin lattialle istumaan ja nojasin saarekkeeseen. Vedin jalkani koukkuun ja painoin pääni polviini. Laitoin käteni hiusteni sekaan ja yritin keskittyä hengittämiseen. "Kaikki on hyvin Joonas. Sä selviit tästä, sun ei tarvii tehä ittelles mitään." Sanoin hiljaa itselleni. Silmistäni alkoi valumaan kyyneliä. Hengittäminen kävi vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Hoin päässäni että kaikki olisi hyvin, vaikkakin mikään ei ollut tällä hetkellä hyvin. En edes tiedä mikä minulle tuli yhtäkkiä, miksi minun teki mieli satuttaa itseäni taas.

Istuin lattialla hetken aikaan, kunnes mieleeni tuli lasi. Tietenkin. Minähän voin vain rikkoa lasin ja saan siitä sirun, millä voin satuttaa itseäni ja hukuttaa ahdistukseni siihen. Nousin ylös lattialta, avasin tiskikaapin, otin lasin sieltä ja heitin sen lattialle, jolloin se tietenkin hajosi. Romahdin polvilleni lasinsirujen päälle ja etsin terävimmän sirun mitä pystyin löytämään. Otin sen käteeni, nostin hihani ylös ja viilsin ranteeni auki, jouduin toisin toistamaan sen aika monta kertaa, että sain syvän haavan aikaiseksi. Aloin hymyilemään. Ahdistus ja huoli huuhtoutui veren mukana keittiön lattialle. Huokaisin helpotuksesta. "Joonas?" Kuulin yhtäkkiä Nikon kysyvän.

Laskin hihani alas, laitoin lasinsirun lattialle ja nousin ylös lattialta. Pyyhin kyyneleeni paitanihihaan. "Mitä sä riehut tääl?" Hän kysyi ja katsoi rikkinäistä lasia lattialla ja polviani mistä tuli verta. "M-Mä.....tota pudotin lasin vahingos. Anteeks jos herätin." Sanoin. Niko vain pudisti päätänsä. "Ei se mitään. Mennää puhdistaa noi haavat sun polvis ja siivotaan toi sit sen jälkee, jooko?" Hän kysyi. Nyökkäsin. Kävelimme vessaan. Istuin vessanpöntönkannen päälle. Niko otti haavanhoito tavarat vessankaapista ja alkoi sitten puhdistamaan haavoja polvissani, josta minä vähän irvistin, sillä puhdistusaine kirveli. "Sori. Yritän olla hellä." Niko sanoi. Hymähdin vain. Pudhistettuaan haavani hän laittoi niihin laastarit. Nousin ylös. Niko keräsi tavarat, nousi ylös lattialta ja laittoi ne paikoilleen, jonka jälkeen me lähdimme keittiöön.

" Mee sä hakee imuri. Ni mä kerään kaikki isommat sirut pois ja heitän ne sit roskii." Niko sanoi. "Enks mä vois kerätä ne pois?" Kysyin, jolloin sain Nikolta huolestuneen katseen. "Joonas....mä en halua että sä satutat itteäs." Hän sanoi. Vedin automaattisesti hihani alas. "Mitä tarkotat? Enhän mä enää satuta itteeni." Sanoin. "Mut voit sortuu uudestaan. Enkä haluu et sul on mitään mahdollisuuttaa satuttaa itteäs. Joten mene sä hakemaan se imuri." Hän sanoi. "Selvä sit." Sanoin ja menin hakemaan imuria eteisenkaapista. Otin imurin kantooni ja lähdin keittiöön. Niko otti imurin minulta. Laitoin johdon pistorasiaan ja laitoin imurin päälle. Niko alkoi imuroimaan pieniä siruja lattialta.

Hän sammutti imurin ja minä irrotin johdon seinästä. "Niko." Sanoin. "Nii?" Hän kysyi. "Voidaanko me käydä hautausmaalla nyt?" Kysyin. Niko katsoi minua hiukan ihmeissään. "Kui?" Hän kysyi ihmeissään. "Tänää tai no eilen oli mun äitin synttärit ja no haluisin viedä sille kukkia ja puhua sille, toivottaa hyvää syntymäpäivää.....mut ei meidän oo pakko jos sä et jaksa mennä." Sanoin. "Tottakai me voidaan mennä sinne. Mut en usko et mikää kukkakauppa on auki enää." Niko sanoi. "Ei tarviikkaa olla. Poimitaa tuolt takapihalt." "Okei." Niko sanoi. Hymyilin.
》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 512