Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"Niko!"

》Joonaksen nk. Time skip《
Nojasin eteisen seinään ja laitoin käden otsalleni. Näköni oli hiukan sumea ja oloni oli heikko. Säpsähdin hiukan, kun tunsin Nikon käden olkapäälläni. "Kaikki hyvin? Näytät tosi huonovointiselt." Niko sanoi. Hymyilin heikosti. "Kaikki on h-hyvin....mä vaan...nukuinhuonosti." Sanoin. Niko katsoi minua epäuskovasti, mutta nyökkäsi lopulta. Lähdin kävelemään vessaan. Laitoin oven lukkoon, jonka jälkeen otin vaatteeni pois. Katsoin reisiäni ja niissä olevat sideharsot olivat täynnä verta. Otin sideharsot pois ja menin suihkuun. Kun vesi osui haavoihin, huusin kivusta, mutta laitoin äkkiä käteni suuni eteen.

Niko koputti vessan oveen. "Joonas onks kaikki hyvin siel?" Hän kysyi. Pidätin kyyneleitäni ja purin hammasta yhteen. "J-Joo." Vastasin. Oloni alkoi olemaan vileä heikompi, joten menin istumaan lattialle. Nojasin seinään.

》Ollin nk.《
Istuin koulunkäytävän sohvalla ja tein kemian läksyjä, kunnes joku istui viereeni ja otti kirjan minulta, ja se joku oli Aleksi. Käänsin pääni Aleksia päin, jolloin hän pussasi minua huulille, tietenkin pussasin takaisin. "Voitko nyt antaa mun kirjan takas?" Kysyin ja Aleksi pudisti päätänsä. "Tuu mun sylii istuu." Hän sanoi. "En istu." Sanoin. "No sit sä et saa sun kirjaas." Aleksi sanoi. "Aleksi ihan oikeesti  mun pitää tehä nää läksyt." Sanoin. "No ei voi mitää." Hän sanoi. Menin istumaan pojan syliin. "Tyytyväinen?" Kysyin. "Erittäin." Hän vastasi ja antoi kirjani takaisin. Jatkoin läksyjen tekemistä, kunnes Aleksi alkoi pompottamaan jalkaansa perseeni alla. "Lopeta, enneku ees alotat." Sanoin. "En mä tee mitään." Hän sanoi. "Liikutat jalkaas." "Entä sitte?" "Ni voitko lopettaa." "Joo.".

Aleksi lopetti jalkansa liikuttamisen. Hän otti lantiostani kiinni ja veti minut haarojensa kohdalle. "Ale." Sanoin hiukan varoittavasti. "Mä en tee mitään." Hän sanoi. "Lopeta mun perseen tökkimine ja puristelu, saat hiplaa sitä ihan tarpeeks ku päästää mun luo." Sanoin ja Aleksi lopetti. "Kestääks sul viel kaua noide läksyjen kaa?" Hän kysyi. "Joo, jos sä häiritset mua." Vastasin. Aleksi huokaisi.

》Nikon nk. Time skip《
Joonas ei ole vieläkään tullut pois suihkusta. Nousin ylös sängyltä ja kävelin vessan ovelle, jolloin huomasin vettä lattialla. Koputin vessan oveen. "Joonas?" Kysyin, mutta en saanut vastausta. "Joonas!?" Huusin, eikä vieläkään mitään. Kokeilin olisiko ovi auki, mutta se ei ollut. "Porko tää ei oo enää hauskaa! Avaa ovi!" Huusin.

"Niko onks kaikki hyvi?" Kuulin yhtäkkiä Joonaksen isän kysyvän. Käännyin häntä päin. "Joonaksel on kai tapahtunu jotain, se ei vastaa tai avaa ovee ja tääl on vettä olohuonees asti melkee." Kerroin. Joonaksen isä meni keittiöön hakemaan jotain ja tuli sitten nopeasti avaamaan vessan oven. Saatuamme vessan oven auki, näimme Joonaksen makaamassa viemärin päällä ja hänen reisistä ja käsistä valui verta, värjäten valkoisen vessanlattian punaiseksi. Joonaksen isä soitti hätänumeroon. En osannut reagoida, olin järkyttynyt. Luulin että hänellä meni hyvin, luulin hänen olevan iloinen. Seisoin paikoillani ja vain tuijotin, en ollut enää edes varma mitä tuijotin, kaikki ympärilläni oli hämärää ja sumuista, en pystynyt näkemään Joonasta tai kuulemaan kun Joonaksen isä puhui puhelimeen. Toivoin herääväni painajaiseen, mutta en herännyt. Tämä ei ollut painajaista, vaan totta. En kuvitellut Joonaksen makaavan vessanlattialla, hän makasi siellä oikeasti ja hän vuosi verta todella paljon.

Säpsähdin yhtäkkiä pois ajatuksistani, kun kuulin Joonaksen isän puhuvan minulle. "Niko!" Hän huusi. "Häh?" Kysyin ja siirsin katseeni hänen silmiinsä. "Mee olohuoneesee, jooko." Hän sanoi. Nyökkäsin ja lähdin vessasta.
》《》《》《》《》《
Sanoja: 518