Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"....... Hyväksy se!"

》Nikon nk. Time skip《
"Ota vaa must tukee." Joonas sanoi minulle. Otin Joonaksen kädestä kiinni ja yritin nousta ylös, mutta en pystynyt. Kehoni oli jostain syystä heikko, en pystynyt kannattelemaan kehoni painoa. "En mä pysty." Sanoin. "Pystytpä, ota must tukee." Hän sanoi. Pudistin päätäni. "Niko." "Joonas mä en pysty nostaa mun kehoa. Oon liian heikko, okei?" Sanoin ja päästin irti Joonaksen kädestä.

"Okei. Kokeillaa huomen uudestaa." Joonas sanoi. Pudistin vain päätäni ja menin makaamaan. "Taidan mennä nukkuu." Sanoin. "No nähää huome." Joonas sanoi. Hän antoi minulle pusun poskelle ja lähti sitten.

》Ollin nk.《
Istuin Aleksin kanssa hänen sängyllä. Huomasin sivusilmällä että Aleksi tärisi. "Onks kaikki hyvi?" Kysyin. "Joo, kui?" Hän kysyi. "Sä täriset." "Älä välitä siit. En oo ottanu huumeit nyt monee tuntii." Hän sanoi. Hymähdin vain. "Haluutko kattoo elokuvaa?" Aleksi kysyi. "Vaikka." Vastasin.

》Time skip《
Nojasin Aleksiin. Aleksi asetti pusun hiusteni sekaan. "Meen käymää röökil." Hän sanoi. "Okei." Sanoin. Alekis nousi ylös ja lähti huoneesta. Tunsin kännykkäni värähtävän taskussani, joten otin sen sieltä ja huomasin että isäni soitti minulle. En vastannut, vaan laitoin kännykän äänettömälle. Havahduin pois ajatuksistani, kun huoneen oveen koputettiin. Käänsin pääni ovelle ja näin Aleksin pikkusiskon. Hymyilin tytölle. "Moi." Sanoin.

Tyttö oli sanomassa jotain, mutta sulki sitten suunsa. "Alina?" Kysyin. Huomasin että tyttöä vaivasi selvästikkin jokin. "Hei, onks kaikki hyvin?" Kysyin hiukan huolestuneena. "Tiedäks sä miks Ale oli vankilas?" Tyttö kysyi. Ei hänelle tietenkään ole kerrottu totuutta. "Haluisin tietää, mut ei kukaa suostu kertoo mulle. Kaikki vaa sanoo et alkaisin pelkää mun veljee, jos tietäisin totuuden." "Alina....Aleksi...se oli vaa huumausaine rikos, ei mitään sen vakavempaa." Kerroin. En tavallaan valehdellut, en vain kertonut koko totuutta.

"Mä tiiän et siin oli muutaki, en vaa tiiä et mitä." Hän sanoi. Avasin suuni, mutta suljin sen kun näin Aleksin seisovan Alinan takana. "Sä haluut tietää miks mä olin vankilas?" Aleksi kysyi siskoltaan, josta tyttö säpsähti. Alina kääntyi Aleksia päin ja nyökkäsi. "Murhayrityksest." Aleksi sanoi jotenkin välinpitämättömästi ja käveli sitten huoneeseen. "Et kai sä nyt oikeesti ketää yrittäny tappaa, ethä?" Alina kysyi. "Ai eks sä voi hyväksyy sitä faktaa et mä oon vaaralline? Et mä menetän itsehillinän aineissa? Kuules systeri, kaikki ei oo sitä miltä näyttää päältäpäin." Aleksi sanoi. Alina näytti siltä että hän alkaisi itkemään. "M-Millon sust tuli tollane? Mi-issä on mun v-veli?!" "No tälläne mä vaan oon! Hyväksy se!" Aleksi huusi.

Nousin ylös sängystä ja menin halaamaan Alinaa. "Haluun vanhan Alen taka-as." Alina sanoi. "No se on nyt poissa!" "Aleksi lopeta!" Huusin. Aleksi naurahti. "Oot aineissa täl hetkel, etkä ajattele mitä sanot ja miten ne voi vaikuttaa!" Huusin. "Ei. Ekaa kertaa mun vitun elämässä mä en oo aineissa!" Hän huusi. Alina riuhtoi itsensä syleilystäni ja juoksi pois Aleksin huoneesta. Nousin ylös lattialta ja suljin huoneen oven. "Mikä sua vaivaa?" Kysyin hiukan ärtyneenä. Aleksi ei ole ikinä käyttäytynyt näin siskoansa kohtaan. "Mikäköhän? Oisko vierotusoireet?!" "Alina ei oo tehny sulle mitään, miks sä huusit sille?" "En tiiä. Ehk mua vituttaa." "Sun siskos vaa haluis sut takas. Vanhan sut." "Uutinen, mä en ikinä enää tuu olee se sama pikku poika, joka antaa muiden käyttää itteensä hyväks. Mulle riittää jo." "Ja mä ymm-." "Et sä ymmärrä Olli. Sä et todellakaan ymmärrä." Hän sanoi. En sanonut mitään. Aleksi huokaisi ärtyneenä.

》Joonaksen nk. Time skip《
Istuin olohuoneen sohvalla ja katsoin telkkaria. "No onks jotain uutta Nikost?" Isäni kysyi. "Se on vihdoin hereil, mut se ei pysty viel kävelee." Kerroin. "Kaikki aikanaan. Nikol ei välttis oo just nyt voimaa kannatella itteänsä, mut kyl se siit." Isäni sanoi. Hymähdin vain.
》《》《》《》《》《》《》
Sanoja: 579